Maailmanpolitiikkaa

Viime aikoina on puhuttu Pohjois-Koreasta, Venäjästä, Myanmarista ja Palestiinasta. Kahdessa näistä on erityisen voimakas ulkomainen painostus, ja kahdessa muuten vain mielenkiintoinen eteenpäinmeneminen.

Ensiksi tulee väistämättä mieleen, että Ahmadinejadin sanoja säästelemätön puhetyyli on väkisinkin lisännyt Palestiinan itsenäistämisvaatimuksia. Mielestäni Lähi-Idän rauhanprosessin askelmerkit ovat varsin yksinkertaisia. Palestiinan valtio, Israelin tunnustus ja kaikkien arabimaiden tunnustama Israelin valtio. Arabimaat suostuvat tähän. Samalla tapaa myös selkeä edistyminen Pohjois-Korean kohdalla on oletettavasti uuden YK:n pääsihteerin ansiota. Hän kun on Etelä-Korealainen.

Venäjällä presidenttivaaleihin on päässyt shakin pitkäaikainen maailmanmestari Kasparov, jolla on erinomainen taktinen ja strateginen kyky tähän, suunnaton verkosto ja loputtomasti päättäväisyyttä suorittaa tehtävä loppuun. Kenties suuremman demokratisoivan vaikutuksen voi kuitenkin omata prosessi, jossa Putin päätyy pääministeriksi. Silloinhan valtaa todennäköisesti siirtyisi pressalta pääministerille, jolla ei ole läheskään yhtä vapaita käsiä tehdä ihan mitä sattuu, ja pääministeri on huomattavan paljon helpompi vaihtaa, joten paineet useiden mielipiteiden kuuntelemiseen lisääntyvät.

Burman munkkiennousu on ilmeisesti saanut voimakasta nostetta internetistä, joka on erityisen tärkeää huomioida tulevaisuuden vaikutuskanavia miettiessä. Ai niin, ja sitten on vielä ydinasevaltio Pakistan, jota monet haluavat varmasti rauhoittaa. Kenties Benazir Bhutto olisi nainen paikallaan tähän hommaan, monien pakistanilaisten ja ulkomaisten tahojen mielestä.