Sunday, September 16, 2007

Uusi pokeritähti valaisee koko taivaan

Viime yönä tapahtui jotain sensaatiomaisen upeaa. 18-vuotias norjalaisneiti nimeltä Annette Obrestad voitti pokeriturnauksen, ja miljoona puntaa. Nettiturnauksissa mainetta niittänyt Annette_15 osaa pelata loistavasti. Olen jonkun tunnin pelannut hänen kanssaan samoissa pöydissä, ja tyyliä voisi luonnehtia kovaksi ja lähes virheettömäksi. Tällä liveturnauksen voitolla tulee olemaan valtavia vaikutuksia. Erittäin todennäköisesti globaali mediamylly muuntaa koko maailman aivan uuden näköiseksi.

Pokerissa ollaan päästy pitkälle siitä mitä se oli ensimmäisten ammattilaisten aikaan. Mutta vielä on monia aluevaltauksia tekemättä, tärkein näistä on naispelaajat. Heitä on ollut pelaajien kokonaismäärästä vain jotain 10% luokkaa, kun se voisi helposti olla nelinkertainen. Ja nyt alkaa vahva suuntaus tähänpäin, tällä on myös huomattavia poliittisia vaikutuksia.

Nimittäin, nyt kun pokeri kattaa aina vain suuremman ihmisjoukon yhä monemmanlaisia ihmisiä, niin jokainen ihmisistä välittävä poliitikko huomioi tämän. Ja näin on välttämätöntä tapahtua, pokeri on saatava kaikkien ihmisten luokse, ja yleisen säännöstelyn piiriin. Sekä Suomessa, että muualla maailmassa.

Tuesday, September 11, 2007

Rahapeliautomaatteja ja lentokoneita

Taas kerran ollaan laulamassa sitä samaa viisua, että kuinka järkyttävän vahingollisia rahapeliautomaatit ovat. Peliongelmaisiakin löytyy Suomesta jossain sadantuhannen tietämissä, ja ongelmat ovat valtavia. Silti muutama demarinimitys RAY-elimiin tuntuu aina vaientavan tämän keskustelun kuoliaaksi.

Oikea ratkaisu olisi sulkea kaikki rahapeliautomaatit casinoille, joihin alle 18-vuotiaat eivät pääsisi edes vanhempien seurassa. Sinänsä hölmöä on sotkea nettipokeri tähän mukaan, vaikka intressisyyt ovat niihin kommentteihin selvät. Niissä rahaa menee ulkomaille, kun Suomi ei ole tajunnut ottaa pokeria säännöstelyn kohteeksi. Raha-automaatteihin voi hävitä miljoonan, eikä voittaa mitään. Pokerista voi tehdä itselleen ammatin, tai halutessaan pelata yhdellä eurolla monta tuntia.

Viime aikoina on myös kuultu lento-onnettomuuksista. Tähän syyt ovat lentotilan täyttyminen, ja kova kilpailu. Kun aina pitää myydä halvempaa, niin jostain pitää tinkiä. Se jostain voi olla esimerkiksi työntekijöiden normaaleista työajoista ja turvallisuudesta. Muistan itsekin olleeni pari vuotta sitten lennolla ranskasta saksan kautta Suomeen, hätälasku venytti saksassa viipymistä.

Siinä kävi niin, että yksi kone joutui suorittamaan pakkolaskun. Tämä esti muita koneita laskeutumasta, ja kohta näinkin ikkunasta kymmenkunta kaartelevaa konetta, osa varsin lähellä. Lopulta lentoemo kuulutti, että bensa on lopussa. Siinä siten etsittiin toinen lentokenttä, ja tällä kertaa homma päättyi turvallisesti. Herää kuitenkin kysymys: Mitä teemme yhä täyttyvässä lentotilassa, kun yksi kone kohtaa ongelmia? Ketjureaktio, ja lennonjohdon ylikuormitus ovat vielä painajainen, jota kohti olemme kuitenkin matkalla. Tähänkin ratkaisu olisi siirtää liikennettä kiskoille, nopeisiin juniin.

Thursday, September 6, 2007

Bensaa ja senaattoreita

Viime päivinä tutkittiin taas ihmisten halua käyttää bensaa, ja suurinpiirteinhän se niin menee, että mitä enemmän bensalitra maksaa sitä vähemmän autoillaan. Huolestuttavaa on se, että monien mielestä roimakaan nousu ei heidän autoiluaan vähentäisi. Huolestuttavaa siksi, että jossain vaiheessa bensalitran hinta nousee äärimmäisen rajusti. Ja mitä me sitten sanomme syrjäkylille joissa eläminen käy mahdottomaksi?

Hinnannousua ei tule aiheuttamaan vain pelko ilmastonmuutoksesta, vaan Kiinan ja Intian kasvava kysyntä. Tulevaisuudessa öljystä ollaan valmiita maksamaan aina vain enemmän, koska sitä on rajallisesti ja kysyntää valtavasti. Siitä siis tehdään aina vaan korkeampia tarjouksia. Nyt olisi korkea aika laittaa meidän elämänmuotoa sellaiseksi, että me pärjäämme erittäin vähäisellä öljymäärällä. Kätevin ratkaisu saadaan, kun muutamme kiskoliikenteen varsille, ja panostamme joukkoliikenteeseen.

USAssa senaattorit valitaan siten, että se väkisinkin vääristää tilannetta vanhojen senaattorien eduksi. Tämä näkyy jopa siinä asti, että senaatissa 60-vuotias on nuori. 70-vuotiaita on paljon, ja 80-vuotispäiviä vietetään usein. Vanhimmalla senaattorilla on kohta 90-vuotispäivät edessä, senaattiuraakin takana jo vuosikymmeniä. Pari nelikymppisinä senaattoreiksi päässyttä vaikuttavat suorastaan teineiltä.

Ei ihme, että USAn näkemykset ovat niin vanhanaikaisia kaikesta. Senaattorithan viettivät nuoruuttaan 50-luvulla, kenties muodostivat käsityksiään maailmasta joskus 40-luvulla. Ei se vastaa tätä päivää. Ei varsinkaan, kun senaatissa istutaan tavanomaisesti se 30-vuotta yhtäjaksoisesti samoilla näkemyksillä, vaikka maailma muuttuu jatkuvasti.

Sunday, September 2, 2007

Talonvaltauksia ja poliittista ymmärrystä

On äärimmäisen vaikea ymmärtää miten valtaeliitille löytyy satoja miljoonia ties mihin oopperataloihin, mutta sitten kun nuoret valtaavat jonkun hylätyn talon itselleen, niin heitä lähdetään välittömästi potkimaan sieltä pois.

Kun Helsingistä ja Kööpenhaminasta puuttuvat tilat joissa nuoret voisivat kokoontua, niin niitä lähdetään tietysti etsimään. Ja onhan se täysin järjenvastaista etteikö Kööpenhaminan kokoisesta kaupungista löydy edes yhtä ainoaa taloa jota nuoret voisi käyttää. Päinvastoin jos sellainen vihdoin löytyy, niin sieltäkin halutaan potkia pois. Tässä ollaan perustavanlaatuisen kysymyksen äärellä. Onko niin ettei demokratiassa nuoria, jotka ovat maailman tulevaisuus huomioida lainkaan?

Viime aikoina on myös tehty tutkimuksia kansalaisten poliittisesta ymmärryksestä. Tälläisiä näkee verrattain harvoin, mutta ne kaikki näyttävät samaa tulosta: Valtaosa kansasta ei ymmärrä politiikasta yhtään mitään, tai hyvin vähän. Asioihin tupataan kiinnittämään huomiota vasta sitten, kun omassa elämässä törmää ongelmiin. Ja yleensähän se on niin, että jos oltaisiin harjoitettu hyvää politiikkaa, niin mitään ongelmia ei ikinä olisi edes ilmaantunut.

Kansaa on kuitenkin vaikea syyttää. Jos poliitikot ovat niin tylsiä, itsekeskeisiä, päättämättömiä, ilkeitä ja muuten epämiellyttäviä. Niin vaikeahan se on kiinnostua. Kyseessä on kuitenkin meidän kaikkien ihmisten tulevaisuus ja hyvinvointi.