Vaalituloksen arviointia

Vaalit on käyty, ja Niinistö-puolue voitti ne. Siis presidentin vaalien yhteisrintamana toiminut kokoomus-keskusta-KD-RKP, Sauli tietysti ääniharavana. Myös vihreät saivat lisäpaikan. Vaalituloksen jälkeen näytti aika selvältä, että seuraavan hallituksen pääministerinä toimii Vanhanen, ulkoministerinä Paula Lehtomäki, valtiovarainministeriksi tullee Katainen, ja Niinistölle voisi tulla vaikka puhemiehen nuija.

Mielenkiintoinen tilanne on apupuolueen/puolueiden valinta. Nimittäin tämä hallituslisänä toimiva yksikkö muodostaa hallituksen sisäisen vaa'ankieliaseman. Eli esimerkiksi jos hallitus on keskusta-kokoomus-vihreät, niin vihreät voisi muodostaa enemmistön sen päähallituspuolueen kanssa joka paremman tarjouksen esittää. Luonnollisesti Keskusta ja Kokoomus eivät tälläiseen mene, joten RKP joka suostuu mihin vain jatkanee hallituksessa, ja Niinistö-puolueen viimeinen osa, eli KD voisi olla neljäntenä. Vihreiden hallituspaikka on siis varsin tiukassa, ja valtapuolueiden omistama media tietysti käyttää kaikki mahdollisuudet vihreiden syyttämiseen periaatteettomuudesta, kun hallituskuvioissa koitetaan löytää kompromisseja. SDP ja vasurit jäävät nielemään vaalitappiota oppositioon suosiolla protestipuolue perussuomalaisten kanssa.

Yksittäisissä äänimäärissä mielenkiintoiselta näytti kotipaikkaan keskittyminen. Esimerkiksi keskustalaisista ehdokkaista Kauhavan Haapoja sai yli 46% kotikuntansa äänistä, ja Mikko Savola repäisi Ähtäristä reilun 50% potin. Samanlainen trendi oli muuallakin havaittavissa. Omat ääneni jakautuivat sen sijaan varsin tasaisesti ympäri vaalipiiriä, kuten halusinkin, sillä mielestäni on tärkeää edustaa asiaansa, eikä jotain yksittäistä intressitahoa.

Omalta kohdaltani vaalit päätyivät vihreiden miesten suurimpaan äänisaaliiseen, mutta tulos on harmittavasti hieman liian alhainen, että sillä olisi vaalien aikaista näkyvyyttä suurempaa vaikutusta. Esimerkiksi ensi vuoden kunnallisvaaleissa voisi näillä näkymin tulla hyvinkin varavaltuutetun paikka, mutta kaiken todennäköisyyden mukaan en niissä vaaleissa ole ehdolla.
Vihreistä mukavimman yllätyksen tarjosi Ville Niinistö, joka otti Varsinais-Suomen viimeisen kansanedustajapaikan yli 5,000 äänellään. Ja monta paikkaa jäi harmittavan lähelle, kuten Pohjois-Karjalassa ja Keski-Suomessa. Ensi eduskuntavaaleissa näyttää kuitenkin siltä, että jokaisessa vaalipiirissä nykyiset paikat on varmistettu, ja lisää on tulossa. Vaasan vaalipiirin läpimenijöistä Juha Mieto oli tietysti varma tapaus (vaikken hänen poliittisista ideoistaan tiedä mitään), ja kenties positiivisimpana läpimenijänä Kokkolan Tuomo Puumala. Nuori mies jolla on varmasti annettavaa. Vaalikentillä tuli tavattua aika monta ehdokasta, monilla ei ollut mitää uutta tarjottavaa, ja muutamasta läpimenijästäkin tekisi mieleni taivastella, että minkälaisia ääliöitä ihmiset sinne lähettävät. Mutta kenties se olisi epäkohteliasta, ja jätän tuon kommentin tekemättä.

Olen tyytyväinen vaalien tulokseen. Saimme selkeän muutoksen aikaan, jota olen aina pitänyt tärkeänä. Ja tylsäähän se olisi, jos meidän kaikkien pitäisi aina jatkaa yhtä ja samaa rataa. Vaalirekvisiitta on nyt pakattu tulevaisuuden muisteltavaksi. Ja tarkempi analyysi tullee joskus tehtyä, kunhan energiaa löytyy.

Kokemusta rikkaampana.

Näin äänestäisin vaalipiireittäin

Demokratiassa kannattaa aina äänestää parasta ehdokasta, eikä jättää oikeutta käyttämättä esimerkiksi ehdokkaan pienten läpimenomahdollisuuksien takia. Tämä ei ole velvollisuus, vaan oikeus josta monet uneksivat.

Vaaliliitot: Vihreillä on kolme vaaliliittoa, ja toivottavasti seuraavista saadaan ainakin yksi uusi aluevaltaus.

Lapin vaalipiiri: Timo Törmänen
Etelä-Savon vaalipiiri: Heli Järvinen
Pohjois-Savon vaalipiiri: Raimo Tuomainen

Varmat valinnat: Seuraavia äänestäisin varmasti, sillä tunnen heidän ajatusmaailmansa tarpeeksi hyvin. Vaalipiireissä on toki muitakin hyviä ehdokkaita, mutta äänestäjällä on vain yksi ääni.

Uudenmaan vaalipiiri: Jyrki Kasvi
Helsingin vaalipiiri: Elina Moisio
Pirkanmaan vaalipiiri: Oras Tynkkynen
Varsinais-Suomen vaalipiiri: Ville Niinistö

Todennäköiset valinnat: Seuraaviin vaalipiireihin en ole tutustunut kovinkaan syvällisesti, joten tekisin hieman tutkimusta ennenkuin tekisin lopullisen valintani.

Kymen vaalipiiri: Tommi Hämäläinen
Pohjois-Karjalan vaalipiiri: Tarja Cronberg
Keski-Suomen vaalipiiri: Tuija Mäkinen
Oulun vaalipiiri: Kerttu Hakala
Hämeen vaalipiiri: Kirsi Ojansuu

Epävarma valinta: Hankalimmaksi näin äkkiseltään osoittautui Satakunnan vaalipiiri, mutta äänestäminenhän kannattaa, joten.

Satakunnan vaalipiiri: Maria Väkiparta

Mitä enemmän meitä on, sitä paremmin meidän asiamme toteutuvat.

Nuorisovaaleista eduskuntaan

Mitä enemmän meitä on, sitä paremmin meidän asiat toteutuvat.

Nuorisovaalien tulokset on julkaistu, ja sen mukaan sain vaalipiirin ainoan vihreän eduskuntapaikan. Mukavaa oli kerätä kolmanneksi eniten ääniä, heti Juha Miedon ja Tuomo Puumalan jälkeen. Valtakunnallisesti taisi käydä niin, että hävisin vihreän ääniharavan paikan vaivaisella yhdellä äänellä Pirkanmaan Perttu Pesälle. Vihreiden toiminta on kuitenkin joukkuepeliä, ja yhteinen potti näyttäisi eduskuntapaikoissa lukemaa 31.

Kiitos kaikille jotka minua äänestivät. Teidän äänet minä muistan.

Loistopaneeli Kokkolassa

Minun kahdeksas vaalipaneeli oli Kokkolassa, ja tämä meni poikkeuksellisen hyvin. Paneelissa mukana mm. Kansanedustajat Bjarne Kallis sekä Jutta Urpilainen, myös Kokkolan kaupunginvaltuuston nuori pj. Tuomo Puumala oli paneelissa.

Poikkeuksellisen hyvän paneelista teki se, että jokainen toi omia mielipiteitään esiin, eikä toisia ehdokkaita lähdetty haukkumaan (ei edes vasureiden ehdokas). Itse ehdotin modernin tiedon valtatien, eli internetin tarjoamista ilmaiseksi kaikille, ruuhkamaksuja pääkaupunkiseudulle, koska joukkoliikenne pelaa siellä erinomaisesti, sekä rantarataa Kokkolasta Vaasan kautta Poriin, josta junat jatkaisivat edelleen Turkuun. Mainitsin myös, että lisääntyvän vaurauden voisi kohdistaa enemmän vapaa-aikaan kuin rihkaman ostoon. Vastustin metsien verotusta, ja ehdotin että verotetaan ennemmin metsien saastuttajia.

Sitten vihdoin kysyttiin EU:sta ja Eurosta. Vastasin, että kun suomalaiset tarvitsevat ulkomaisia tuotteita kuten vaatteita, hedelmiä, elektroniikkaa ja viihdettä niin tarvitsemme toimivat suhteet ulkomaihin, ja EU on sen takia yksi poliittisen historian parhaista saavutuksista. Totesin myös, ettei Euro nosta hintoja, vaan ne määräytyvät markkinoiden mukaan. Siksi se olisi sama mitä valuuttaa käytämme, hintoja se ei muuttaisi. Eurossa on toki mm. se hyvä puoli, ettei valuutanvaihtomaksuja tarvitse aina maksaa.

Rahalla, haukkumisella, fraaseilla vai uusilla ideoilla

Vaalityötä voi tehdä monella tapaa. Huomiota herättävin tapa tässä vaalipiirissä on ollut raha, eikä siinä mitään jos omasta pussistaan demokratialle oman osuutensa laittaa. Ongelma on siinä, että kun ehdokas omaa tukijoita satojen tuhansien eurojen edestä, niin mahdollinen kansanedustajuus kuluisi takaisinmaksuun, eikä kansalaisten palvelemiseen.

Aika hätkähdyttävä on myös ollut muutamien ehdokkaiden järjestelmällinen kaikkien haukunta-taktiikka. Vasemmistoliitto nyt on perinteisesti vastustanut kaikkea, ehdottamatta mitään uutta. Herää kuitenkin kysymys: Jos tälläinen ehdokas, tai puolue pääsee läpi, niin mitä he voivat saada aikaan kun kaikkia tahoja on haukuttu niin paljon, että yhteistyön voi unohtaa.

Sitten on tietysti perinteinen fraasien toistelu, jossa koitetaan olla joka asiasta kaikkea mieltä, jotta saataisiin jokainen mahdollinen ääni. Minua sellainen ei miellytä lainkaan, sillä minkä takia me vaaleja käymme, jossei tarjolla ole mitään uutta.

Itse haluan esittää uusia ideoita, ja toivon että muiltakin niitä löytyy mahdollisimman paljon. Kuten esimerkiksi rantarata Kokkolasta Vaasan kautta Poriin, Työntekijälle palkka ja perustulo, Tuulivoimaan panostaminen, ja muita uusia ideoita joita kukaan ei ole ehdottanut. Uudet ideat ovat hauskoja, niillä on merkitystä.

Talonvaltaajia ja kaukaisia päättäjiä

Tanskassa on viime päivinä näytetty kuvia talonvaltaajista, ja jättimäisistä poliisioperaatioista näiden vastatoimina. Vaikuttaa siltä, että pari nuorta etsii sateensuojaa jostain hylätystä talosta, ja sitten valtio laittaa terrorismin vastaiset yksikkönsä toimiin kansainvälisillä joukoilla vahvistettuna. Herää väkisinkin kysymys: Miksi ei hylättyjä taloja saa ottaa hyötykäyttöön? Onko valtiolla todella näin jääräpäinen asenne puolustaa joitain hylättyjen talojen omistajia. Minusta ei ole mitään syytä tälläisiin miljoonaoperaatioihin, joista kukaan ei hyödy mitään.

Toinen aivan selvästi välittynyt asia on, että päättäjät eivät todellakaan ymmärrä kansaa. Vanhan puolueen puheenjohtaja ei halua edes yrittää keskustella jonkun talonvaltaajan kanssa. Heitä kiinnostavat yritykset, nimityspaketit, oma palkka ja asema, taktinen valtapeli, lobbaaminen, miljoonien kerääminen vaalimainoksiin taustajoukoilta, ja muut vastaavat asiat. Ei siinä kansan huolia paljon ehdi kuulla.

Katsellessani tyhjiä taloja eri kaupungeissa en ole koskaan ymmärtänyt miksei niille keksitä käyttöä. Se mitä en voi lainkaan ymmärtää on, että kun niille vihdoin keksitään käyttöä, niin se kielletään. Meidän pitää tehdä säädökset jotka mahdollistavat tyhjien rakennusten hyötykäytön.