Mugabesta ja yhteistyöstä

Kun viime elokuussa kävin Etelä-Afrikassa tuli puheeksi Zimbabwen Mugabe. Mies joka Afrikan historian tapaan on keskittänyt lähes kaiken vallan itselleen. Nyt näyttää siltä, että Roopertin tie on päättymässä ennemmin kuin Fidel Castron, niin huonossa jamassa maan talous on. Historiassa diktaattorit ovat ylipäätänsäkin tarvinneet vaurautta jolla pitää kansa tyytyväisenä, kuten Gaddafi jolla on paljon öljyä, mutta suhteellisen vähän suita ruokittavana.

Yhteistyö on toimivan hallinnon avain. Kun itsekin olen kiertänyt lähes kymmenessä paneelissa, joissa on tavannut useita samoja kasvoja, niin tunnen aika hyvin kaikkien heidän ajatuksensa. Vaikka olisikin niin, että olen eri mieltä 90% asioista jokaisen vastaehdokkaan kanssa, niin siitä 10% josta ollaan samaa mieltä saadaan jo paljon asioita liikkeelle. Jos vastapuolueita on yhdeksän, niin kyllä helposti löytyy yhdeksän asiaa joita voi lähteä ajamaan eteenpäin. Mainittakoon vielä, että erityisen suurta kannatusta on saanut perustulo, jota ajavat vihreät sekä keskustan nuoret. Monet pienpuolueetkin ovat samoilla linjoilla, ja ainut vastustaja SDP:kin vastustaa sitä vain sen takia, että se on liian hyvä. Saattaisi demareilta mennä vaaliteemat tulevissa vaaleissa kun työntekijöiden asiat laitettaisiin kertaheitolla kuntoon.

Konkreettiset ehdotukset ja Paleface

Haluamme saada aikaan paljon kaikenlaista. Yksi syy miksi tämä ei tahdo toteutua on konkreettisten ehdotusten puute. Esimerkiksi ilmastonmuutoksessa on välttämätöntä vähentää autoilua, ja lentämistä. Ei riitä, että koitetaan kalastaa ääniä joillain prosenttiehdotuksilla. Pelkkä asioiden vastustus ei kuitenkaan ole hyvästä, joten yksityisautoilun väheneminen tulisi korvata joukkoliikenteen lisäämisellä.

Paleface tuli Vaasaan paneelin yhteyteen. Tämä paneeli erosi muista siinä, että kysyttiin varsin tarkasti omia mieltymyksiä, vaikkei niinkään politiikkaa. Sain taas jonkin verran heräteltyä ihmisiä vaihtoehtoja tarjoavilla kommenteillani. Huomautin mm. että ydinvoima-, lentokone- ja autoteollisuus ovat miljardibisneksiä, jotka lahjovat useita tahoja miljoonilla, kun esimerkiksi tuulivoimateollisuus ei tähän pysty. Siksi muutos tapahtuu helpoiten äänestämällä. Paneelin puheenjohtaja onnistui tehtävässään, ja piti kommentit tiukasti aikarajoissa. Ainut selkeä virhe oli kysyä paneelin ainut ruotsinkielinen kysymys ensiksi RKP:n ehdokkaalta, jota päästiin peesailemaan sitten aivan liian helposti.

Vanhanen ja vaalipaneelit

Taidan minäkin liittyä Matti Vanhasen kommenttien joukkoihmettelijöihin. Miten on mahdollista, että pääministeri ensin toteaa ilmastonmuutoksen olevan vakava uhka joka tulee torjua, ja sitten sanoo ettei ilmastonmuutosta voi torjua koska saastutusteollisuus menettäisi työpaikkoja?

Vaalipaneelien pohjanoteeraus tuli koettua Seinäjoella. Olin itse vain yleisössä tällä kertaa, mutta ymmärsin heti mitä tuleman piti kun puheenjohtaja antoi kolmen minuutin avauspuheenvuorot. Siis KOLMEN MINUUTIN puheenvuorot, ja niissäkin aika ylitettiin loputtomalla jaarittelulla. Puheenvuorojen venyminen oli niin tehokasta, että kaikenlainen asia hautautui niiden alle. Kun yleisössä ollut Saarakkala vielä innostui muutamaan viiden minuutin kommenttiin, niin sali rupesi pikkuhiljaa tyhjentymään paikallaolijoista. Osa sinnikkäästä yleisöstäkin rupesi tiuskimaan ettei noissa kommenteissa ole mitään järkeä, eikä niistä kukaan mitään ymmärtänytkään.

Televisionkin vaalipaneelit ovat niin tylsiä, ettei niitä juuri jaksa seurata. Itse katsoin vain pienpuolueiden vaalipaneelin kokonaisuudessaan. Se mikä näistä paneeleista puuttuu: Uusia mielipiteitä jotka ovat toteutettavissa (itse panelistina satsaan aina tähän, ja toivon että muutkin tekisivät näin) . Ihmiset eivät kertakaikkiaan enää jaksa sitä yhtä ja samaa vaalilupausten kuuntelemista vaaleista toiseen, joille ei vaalien välillä tehdä sitten yhtään mitään.

Vaaliväittelyt ja valtionvelka

Pikkuhiljaa on saatu televisioon vaaliväittelyitäkin pystyyn, ja ne ovat järjestäen niin tylsiä ettei niitä jaksa edes katsoa. Kolmen vanhan puolueen väittely on kuin sadas uusinta, ja aika harva jaksaa edes yhtä uusintaa. Yksi mahdollisuus piristää asetelmia olisi tuoda kaikki puolueet näihin mukaan. Arvotaan kaikista puolueista vaikka kolmen tai neljän väittelijän ryhmiä, jotka sitten ottavat toisistaan mittaa. Olisi varsin mielenkiintoista nähdä kuinka Olavi Mäenpää, Yrjö Hakanen ja Eero Heinäluoma taistelisivat vaaliväittelyssä toisiaan vastaan. Siinä rupeaisi jo vaihtoehtojakin näkymään.

Poliitikoilla on paha taipumus luvata kavereilleen kaikkea kivaa, ja mm. siitä syystä Suomen(kin) valtionvelka on liian suuri. Veloissa erityisen ikäviä puolia ovat niiden korot, joiden takia joutuu maksamaan täysin turhasta lisää. Tulevaisuudessa osa talouskasvusta olisikin järkevä suunnata valtion velanmaksuun.

Julkinen liikenne ja uusi paneeli

Viime päivinä olen miettinyt julkista liikennettä, ja erityisesti sitä ettei se toimi. Varsinkin syrjäkylissä joutuu julkisen liikenteen vuoroja odottelemaan joskus tuntikaupalla, eikä asiaa yhtään auta -30 asteen paukkupakkaset. Kuinka ollakaan tätä kysyttiin teeveessä muutamalta kansanedustajaehdokkaalta, eikä heistä kukaan tietänyt asiasta mitään. Ilmeisesti he liikkuvat autolla, lentokoneella tai suorilla junayhteyksillä (esim. Tampere-Helsinki) . Minulla on tähänkin asiaan loistava parannusehdotus. Nimittäin, tehdään helmikuusta ilmainen joukkoliikenne kuukausi, täten ihmiset oppivat kylmässä hytisemällä että nämä asiat on saatava kuntoon.

7.2 Oli jälleen uusi paneeli. Tällä kertaa peräseinäjoella, josta löytyi 4 tuttua kasvoa. Tilaisuus oli aika tasapaksu, ja suurin kunnia kuuluu yleisölle, jotka uskalsivat kysyä mm. väkevien juomien saannista ruokakauppoihin, ja saman sukupuolen avioliitoista. Mainittakoon myös, että opettajat tuntuivat tavallista tarkkaavaisemman oloisilta. Itse sain tapani mukaan muista keskustelijoista eriäviä kommentteja tehdyksi. Yksi tälläinen liittyi eläkeikään, jossa ehdotin elintason nousun kohdennusta vapaa-aikaan kaikenlaisen roinan sijasta. Sitten oli aika kiirehtiä takaisin, jotta edestakainen matkustusaika ei venyisi yli 10 tunnin. Ennen paluumatkaa vein vielä ruusun Isoisäni haudalle.

Ilmajoella vaalipaneelissa

5.2 Oli tiedossa minun seuraava vaalipaneeli. Muutaman tunnin yöunien jälkeen päädyin juna-bussi yhdistelmällä perille. Sitten päästiin pikkuhiljaa järjestäytymään, ja paneeli pääsi käyntiin muutamalla uudella osanottajalla, pari olikin ennestään tuttua.

Itsensä esittelyjen jälkeen pääsin vastaamaan ensimmäisenä kysymykseen lapsilisistä, lisäksi kysyttiin mistä vuodesta lähtien niitä oli maksettu. Sanoin, että satsaukset tulevaisuuteen maksavat itsensä moninkertaisina takaisin, ja totesin rehellisesti etten tiedä vuosilukua. Hassua oli se, että muut veikkasivat/tiesivät jotain 70-luvun alkua, ja sitten paljastuikin että tuo oli täysin väärä 'tieto'.

Seuraavaksi kysyttiin katastrofeista kuten lintuinfluenssasta, ja muut alkoivat jaarittelemaan ties mitä hoitokeinoja. Itse huomautin useimpien tautien muodostuvan huonoista eläinten elinoloista, ja nämä taudit olisivat estettävissä maailmanlaajuisilla säädöksillä. Tämän jälkeen muutamat panelistit kopioivat edellisen vastauksia todella tympäännyttävällä määrällä, kaikki vastaukset olivat samoja kuin edelliset. Onneksi vastausvuoroja sentään vaihdettiin, että jokaisella oli mahdollisuus joutua vastaamaan ensimmäisenä.

Tiukan aikataulun takia homma oli kohta loppu. Pääsin lopussa vielä huomauttamaan, että vihreillä ei ole puoluekuria, ja oma vaalibudjettini maksetaan suoraan minun pussista. Tämä tarkoittaa sitä, että minua eivät ohjaa vaalisponsorit tai puoluekuri, vaan omat äänestäjäni. Lyhyet puheenvuorot sopivat minulle mainiosti, kun muilla oli puheenvuorojen pituuden kanssa ongelmia. Loppupuheenvuorossa olin ainut joka ehti 30 sekuntiin mainitsemaam myös kotisivujen osoitteen.

Tapahtuman jälkeen kiertelin katselemassa Ilmajokea, ja sen kauppojen ikkunoita. Sitten otin bussin maisemareittiä pitkin Seinäjoelle, ja junalla loppumatka.

Julkkisehdokkaat ja Putin

Venäjän presidentin kommentit ovat jääneet ihmetyttämään varmasti monia muitakin kuin itseäni. Pitääkö Suomen todella kysyä Moskovalta neuvoa ennenkuin saamme tehdä mitään?

Olen vahvasti sitä mieltä, että valtaosa julkkisehdokkaista otetaan vain keräämään puolueelle ääniä, jota kautta sitten kenties muutamia lisäpaikkoja saadaan. Tämä ei luonnollisestikaan koske kaikkia, mutta valtaosaa. Mieleen on jäänyt yhden kokoomusjohtajan huutama kommentti ''silloin kun otetaan julkkisehdokkaita, niin katotaan ettei ne mee läpi!'' Olisi erityisen mielenkiintoista, jos julkkisehdokkaille järjestettäisiin vaalipaneeleita, ja vaalitenttejä.

Tunnelma tiivistyy

Uusi kuukausi on alkamassa, ja tunnelma tiivistyy. Sähköpostien määrä on noussut huomattavasti, muutama haastattelu annettu, hkallio.net sivujen päivittäiskävijämäärät ovat nousseet yli sadan, vaalikalenteri rupeaa pikkuhiljaa täyttymään ja vaalimainoksia ideoidaan kasaan. Tekeminen ei siis lopu kesken missään vaiheessa.

Tulevaisuudessa vaalipaneelit, ja televisioväittelyt lisääntyvät. Olisi hienoa jos näihin tulisi mahdollisimman monia keskustelijoita, ja kuulijoita. Olivat he sitten millä kannalla tahansa, koska niissä todelliset erot tulevat esille. Ja vaihtoehdothan ovat hyviä, ei se olisi hauskaa jos kaikki olisivat kaikesta samaa mieltä.