Talonvaltauksia ja poliittista ymmärrystä

On äärimmäisen vaikea ymmärtää miten valtaeliitille löytyy satoja miljoonia ties mihin oopperataloihin, mutta sitten kun nuoret valtaavat jonkun hylätyn talon itselleen, niin heitä lähdetään välittömästi potkimaan sieltä pois.

Kun Helsingistä ja Kööpenhaminasta puuttuvat tilat joissa nuoret voisivat kokoontua, niin niitä lähdetään tietysti etsimään. Ja onhan se täysin järjenvastaista etteikö Kööpenhaminan kokoisesta kaupungista löydy edes yhtä ainoaa taloa jota nuoret voisi käyttää. Päinvastoin jos sellainen vihdoin löytyy, niin sieltäkin halutaan potkia pois. Tässä ollaan perustavanlaatuisen kysymyksen äärellä. Onko niin ettei demokratiassa nuoria, jotka ovat maailman tulevaisuus huomioida lainkaan?

Viime aikoina on myös tehty tutkimuksia kansalaisten poliittisesta ymmärryksestä. Tälläisiä näkee verrattain harvoin, mutta ne kaikki näyttävät samaa tulosta: Valtaosa kansasta ei ymmärrä politiikasta yhtään mitään, tai hyvin vähän. Asioihin tupataan kiinnittämään huomiota vasta sitten, kun omassa elämässä törmää ongelmiin. Ja yleensähän se on niin, että jos oltaisiin harjoitettu hyvää politiikkaa, niin mitään ongelmia ei ikinä olisi edes ilmaantunut.

Kansaa on kuitenkin vaikea syyttää. Jos poliitikot ovat niin tylsiä, itsekeskeisiä, päättämättömiä, ilkeitä ja muuten epämiellyttäviä. Niin vaikeahan se on kiinnostua. Kyseessä on kuitenkin meidän kaikkien ihmisten tulevaisuus ja hyvinvointi.