Mugabesta ja yhteistyöstä

Kun viime elokuussa kävin Etelä-Afrikassa tuli puheeksi Zimbabwen Mugabe. Mies joka Afrikan historian tapaan on keskittänyt lähes kaiken vallan itselleen. Nyt näyttää siltä, että Roopertin tie on päättymässä ennemmin kuin Fidel Castron, niin huonossa jamassa maan talous on. Historiassa diktaattorit ovat ylipäätänsäkin tarvinneet vaurautta jolla pitää kansa tyytyväisenä, kuten Gaddafi jolla on paljon öljyä, mutta suhteellisen vähän suita ruokittavana.

Yhteistyö on toimivan hallinnon avain. Kun itsekin olen kiertänyt lähes kymmenessä paneelissa, joissa on tavannut useita samoja kasvoja, niin tunnen aika hyvin kaikkien heidän ajatuksensa. Vaikka olisikin niin, että olen eri mieltä 90% asioista jokaisen vastaehdokkaan kanssa, niin siitä 10% josta ollaan samaa mieltä saadaan jo paljon asioita liikkeelle. Jos vastapuolueita on yhdeksän, niin kyllä helposti löytyy yhdeksän asiaa joita voi lähteä ajamaan eteenpäin. Mainittakoon vielä, että erityisen suurta kannatusta on saanut perustulo, jota ajavat vihreät sekä keskustan nuoret. Monet pienpuolueetkin ovat samoilla linjoilla, ja ainut vastustaja SDP:kin vastustaa sitä vain sen takia, että se on liian hyvä. Saattaisi demareilta mennä vaaliteemat tulevissa vaaleissa kun työntekijöiden asiat laitettaisiin kertaheitolla kuntoon.